Muuttoni jälkeen lähdettiin lomalle Turkkiin. En tiedä saiko T lämpöhalvauksen vai mitä sille tuli, mutta hän ehdotti että mentäis kihloihin. Olin jo puoli vuotta antanut ymmärtää että halusin sormuksen, mutta mies halusi odottaa. Joten tulihan se ehdotus pienenä yllätyksenä.
Tais mennä aikalailla näin: istuttiin meidän parvekkeella nauttimassa ilta-auringosta kun fiksuna tyttönä kerroin että kullan hinta on Turkissa matala. Ja koska en jaksannut vihjailla mitään, sanoin suoraan että hankitaanko täältä meille kihlasormukset? Vastaukseksi sain hymyilevän "no miks ei, mennään vaa kihloihin" vastauksen. (Hän lisäsi myöhemmin, että "tämä ei tarkoita sitä että mennään vielä moneen vuoteen naimisiin". Eipä. :D ) Istuin hetken hiljaa, koska odotin että herra sanoo sen olevan pelkkä läppä. Ei sanonut. Voiko tätä edes kutsua kosinnaksi? Ja kumpi kosi? :D Yhdessä sovittiin että näin me tehdään, hankitaan Turkista sormukset ja mennään kihloihin. Iiiiiiiiiiik!!
Kävimme ostamassa sormukset turkkilais-suomalaisesta liikkeestä. Halusin samanlaiset sormukset molemmille, eikä mitään ylimääräistä krääsää. Sisäpuoli valkokultaa ja ulkopinta keltaista kultaa. Sormuksiin kaiverrettiin meidän nimet.
Vaikka T sanoi että hän ei vielä moneen vuoteen halua naimisiin, niin taas kerran yllätyin kun hän kysyi mentäiskö kesällä 2016 naimisiin. Ja minähän suostuin.
Vaikka T sanoi että hän ei vielä moneen vuoteen halua naimisiin, niin taas kerran yllätyin kun hän kysyi mentäiskö kesällä 2016 naimisiin. Ja minähän suostuin.
/vaimo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti